Bravia Theatre Bar 6 on Sonyn uusin soundbar, joka ei peittele pyrkimystään kisata muun muassa Sonosin kanssa. Noin 600 euron hintaisena Sony nimittäin asettuu Sonos Beam- ja Sonos Arc -mallien väliin, ja haastaa samalla myös testivoittaja Samsung HW-Q710D -soundbarin.
Sony on kuullut toiveemme ja lisännyt pakettiin subwooferin, joten kyseessä on (lähes) täydellinen soundbar-järjestelmä. Subwooferin avulla pääsee nauttimaan yllättävän hyvistä kuuntelukokemuksista, ja vaikka elämys ei ylläkään täysin varustellun kotiteatterin tasolle, on se kuitenkin huimasti parempi television omiin kaiuttimiin verrattuna.
Erilliset korkeuskanavat 3D-ääntä varten
On toki selvää, että tämän päivän soundbarin tulee tukea uusimpia audioformaatteja. 3D-ääniformaatit, kuten Dolby Atmos ja DTS:X ovat nykyään laajalti käytettyjä suoratoistopalveluissa ja muissa uusissa sisällöissä. Formaatit sisältävät metadataa eli informaatiota äänestä, jonka avulla kompaktikin soundbar onnistuu luomaan helpommin isoa ja vakuuttavaa äänikuvaa.
Useimmissa markkinoilla olevissa soundbareissa onkin jonkinlainen tuki näille formaateille, mutta osassa kyseessä on pikemminkin ”namedroppailu” kuin varsinainen 3D-ääni. Kokemuksemme mukaan on iso ero siinä, simuloidaanko 3D-ääntä virtuaalisen äänenkäsittelyn kautta vai tuotetaanko ääni erillisillä kaiuttimilla.
Sonykin on tämän huomannut, sillä uusimmissa soundbar-malleissa on kaksi erillistä korkeuskanavaa eli ylöspäin suunnattua kaiutinta, jotka lähettävät äänen katon kautta kuuntelijaa kohti luoden vaikutelman ylhäältä päin tulevasta äänestä. Korkeuskanavia löytyy myös esimerkiksi Sonos Arc -mallista, mutta ei pienemmästä ja edullisemmasta Sonos Beamista.
Sony Bravia Theatre Bar 6
Sonyn uusi soundbar korvaa mallistossa suositun edeltäjänsä HT-G700:n. Korkeuskanavien lisäksi uutuus poikkeaa edeltäjästään hiukan raskaammalla painollaan ja tehokkaamman langattoman subwooferin muodossa. Kaiutinkonfiguraatio on 3.1.2-kanavainen.
Soundbar ja subwoofer myydään yhtenä pakettina, toisin kuin Sonyn kalliimmat Bar 8- ja Bar 9 -mallit, joiden kanssa subwoofer on ostettava (kalliilla) erikseen.
Toisaalta ratkaisu tekee Theatre Bar 6:sta samalla “suljetumman” järjestelmän, jossa ei ole samanlaisia parantelumahdollisuuksia. Kokonaisuuteen ei voi yhdistää takakaiuttimia, kuten kalliimpien mallien kohdalla voi tehdä. Ironista kyllä, takakanavat on siis simuloitava virtuaalisesti.
Käyttö ja ominaisuudet
Käyttöönotto on todella helppoa: soundbar ja subwoofer tulevat samassa laatikossa, joten ne vain otetaan pakkauksesta, kytketään pistorasiaan ja yhdistetään mukana tuleva HDMI-kaapeli televisioon.
Kun on ensin ladannut Sonyn Bravia Connect -sovelluksen ja laittanut Bluetoothin päälle, on Bravia Bar 6 helppo löytää ja yhdistää. Prosessi on kivuton ja nopeampi kuin Sonyn vanhemmilla kaiuttimilla.
On kuitenkin syytä mainita, ettei soundbarissa ole sisäänrakennettua wifiä, vaan se toimii vain Bluetoothilla. Musiikkia ei siis voi soittaa wifin yli AirPlayn, Chromecastin tai Spotify Connectin kautta. Tässä hintaluokassa kyseessä on pieni miinus, mutta ongelman voi kiertää, mikäli omistaa television tai mediasoittimen, jossa nämä toiminnot ovat.
Kunhan kaiutin on yhdistetty tv:seen HDMI:n kautta, ei mukana tulevalle kaukosäätimelle ole käyttöä, vaan volyymia voi säätää television kaukosäätimellä. Jos omistaa yhteensopivan eli melko uuden Sony Bravia -television, saa soundbarin asetukset näkyviin popup-valikkoon tv:n ruudulle.
Sovellus toimii mainiosti ja opastaa asennuksen läpi hetkessä. Kaiuttimen ja kuulijan välinen etäisyys on huomioitava asetuksissa manuaalisesti, sillä huonekorjausta ei ole. Tehdasasetukset ovat suuntaa antavia, mutta niitä voi hienosäätää etäisyyden mukaan.
Ja sitten vain istutaan ja kuunnellaan korvat höröllä, mitä Sonyn kokonaisuudella on tarjota!
Äänenlaatu
Meillä on hyviä kokemuksia edeltäjästä, HT-G700-mallista, mutta se on jo viisi vuotta vanha, joten oli selvää, että Sony tarvitsi uuden mallin tärkeään keskihintaiseen segmenttiin.
Ensimmäisenä Theatre Bar 6 herättää huomion hyvällä soinnillaan. Puhe toistuu selkeästi ja ankkuroituu hyvin keskelle. Äänikuva on paljon odotettua laveampi.
Dolby Atmos -raidat esimerkiksi Drive to Survive -sarjasta tuntuvat saavan sekä korkeus- että leveyssuunnassa hyvin tilaa. Osa ääniefekteistä tuntuu tulevan takaa ja sivuilta – aivan kuin huoneessa olisi näkymättömiä kaiuttimia!
Sony on selvästi tehnyt jotain oikein kaiuttimillaan. Samalla kuitenkin huomaa, että 6 Undergroundin kaltaisissa toimintaelokuvissa profiili on jokseenkin haalea, terävä ja synteettinen, ikään kuin kaiuttimilta loppuisi hönkä liikaa puskiessaan. Kävi ilmi, että tehtaalla laitteeseen on asetettu päälle toiminto, joka lisää äänenkäsittelyä.
Kun sen sammuttaa, kaiuttimet menettävät ilmaa, äänikuva menee kasaan eikä ole yhtä vaikuttava – mutta kuulostaa toisaalta luonnollisemmalta. Puheentoistosta tulee puhtaampaa ja läsnä olevampaa. Huoneen koosta ja akustiikasta riippuen tämä voi siis olla hyvä valinta.
Lujalla soittaminen ei sen sijaan ole Sonyn järjestelmälle mikään ongelma, ja kuten mainittua, mukana on myös subwoofer. Sen sekä kuulee että tuntee bassontoistossa, joka luo hyvän pohjan sekä musiikille että ääniefekteille.
Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään syväbassojärkäle, sillä pieneen kaappiin sijoitetulta 6,5-tuumaiselta elementiltä ei kannata liikoja odottaa. Basso ei ole läheskään yhtä syvä tai iskevä kuin vaikkapa Sonosin subwoofereilla tai Samsungin 700-sarjan malleissa ja sitä kalliimmissa. Jos olohuone on suuri tai on erityinen basson ystävä, kannattaa ehkä valita suurempi malli.
Simuloi takaa tulevaa surroundääntä
Sointi on merkittävä parannus tavalliseen tv-ääneen verrattuna. Mutta Sonylla on pieniä ongelmia kaiuttimiensa konfiguroinnissa.
Koska takakaiuttimia ei ole, pitää takakanavat lähettää vasemman ja oikean kaiutinkanavan kautta ja miksata muihin. Niinpä paljon ääntä on puristettava vain muutaman elementin läpi.
Riippuen elokuvan tai sarjan ääniraidan miksaustavasta voi sointi kuulostaa aika väsyneeltä.
Osa ääniraidoista on miksattu niin, että taustamusiikki tulisi pääosin takakanavista, mikä voi olla tunnelmallista mutta myös yltyä liialliseksi, jos musiikki vie liikaa tilaa äänikuvasta ja hukuttaa alleen edestä tulevan toiminnan.
Sony antaa mahdollisuuden säätää korkeuskanavien äänenvoimakkuutta, mutta olisin kaivannut mahdollisuutta vaimentaa virtuaalisten surroundkanavien volyymia. Myös huonekorjaus ja taajuuskorjain olisivat iso apu.
Lopputuloksena surroundkanavat eivät kuulosta tarpeeksi tasapainoisilta, eikä sointia voi tietenkään verrata Sonyn Bravia Theatre System 6 -järjestelmään, jossa on fyysiset takakaiuttimet.
Huom: Ongelma oli selkeä 34-neliöisessä kuunteluhuoneessamme, jossa me testaajat istumme keskellä huonetta, kaukana takaseinästä. Vaiva ei ehkä ole yhtä vakava pienemmissä huoneissa, joissa istutaan usein lähellä takaseinää.
Kaiken kaikkiaan Sony on tehnyt hyviä parannuksia Bravia Theatre Bar 6 -malliin, mutta se on silti kaukana testivoittaja Samsung HW-Q710D -soundbarista, joka tarjoaa sekä parempaa virtuaalista surroundia että takakaiuttimet lisävarusteena. Siinä on myös wifi.
P.S. Valitettavasti testissä ei ollut käytössä Sonyn Bravia-televisiota, joten emme päässeet testaamaan Voice Zoom 3 -toimintoa, joka yhdistää television kaiuttimet soundbariin parantaakseen puheentoistoa. Saimme toiminnosta tosin hyvän esittelyn Sonyn Weybridgessä järjestetyssä tilaisuudessa aiemmin tänä keväänä, ja se vaikutti tehokkaalta.
Yhteenveto
Sony Bravia Theatre Bar 6 on selkeä parannus Sonyn aiempiin keskihintaisiin soundbareihin, ja se erottuu lavealla, lujalla ja yllättävän suurella surroundillaan. Theatre Bar 6 tarjoaa palan oikeaa elokuvateatteriääntä kompaktissa kokonaispaketissa, joka sisältää myös subwooferin.
Samalla Bar 6 on melko suljettu järjestelmä, jossa toimintoja on rajallisesti eikä parantelumahdollisuuksia tai wifiä ole. Järjestelmä olisi hyötynyt takakaiuttimista. Sony tarjoaa takakaiuttimet lisävarusteena moniin soundbar-malleihinsa – mutta ei Bar 6:een. Jos kaipaa enemmän joustavuutta, kannattaa harkita Theatre Bar 8 -mallia – se on kalliimpi, mutta selvästi parempi ratkaisu.
